Nellyn Lepopaikka
Nähtävyydet
Heureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa, jossa tutustutaan tieteeseen ja teknologiaan hauskalla tavalla itse tehden ja kokeillen.
88 người dân địa phương đề xuất
Heureka
1 TiedepuistoHeureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa, jossa tutustutaan tieteeseen ja teknologiaan hauskalla tavalla itse tehden ja kokeillen.
Vantaankosken kuohut ja noin kilometrin mittainen luontopolku houkuttelevat luokseen päiväretkeilijöitä, kalastajia ja kuntoilijoita. Pidempää reittiä kaipaava kävelee Vantaanjokea seurailleen kohti Martinkylän keskiaikaista kylää ja peltotietä pitkin ohi Smedsin tilan Övre Nybackaan, josta löytyy yksi parhaiten säilyneistä perinteisen maatilan umpinaisista pihapiireistä Vantaalla.
7 người dân địa phương đề xuất
Ravintola Kuninkaan Lohet - Vanha Viilatehdas
28 KuninkaantieVantaankosken kuohut ja noin kilometrin mittainen luontopolku houkuttelevat luokseen päiväretkeilijöitä, kalastajia ja kuntoilijoita. Pidempää reittiä kaipaava kävelee Vantaanjokea seurailleen kohti Martinkylän keskiaikaista kylää ja peltotietä pitkin ohi Smedsin tilan Övre Nybackaan, josta löytyy yksi parhaiten säilyneistä perinteisen maatilan umpinaisista pihapiireistä Vantaalla.
Nuuksion järviylänkö kansallispuistoineen on aarre pääkaupunkimme kupeessa ja yksi Suomen keskeisimmistä luontokohteista. Täällä nautit helposti villin luonnon rauhasta, vaellat, löydät uusia polkuja ja kiehtovia luonnonkolkkia, hiljennyt nuotion äärellä sekä saunot ja majoitut kansallispuiston sylissä.
150 người dân địa phương đề xuất
Công viên quốc gia Nuuksio
84 NuuksiontieNuuksion järviylänkö kansallispuistoineen on aarre pääkaupunkimme kupeessa ja yksi Suomen keskeisimmistä luontokohteista. Täällä nautit helposti villin luonnon rauhasta, vaellat, löydät uusia polkuja ja kiehtovia luonnonkolkkia, hiljennyt nuotion äärellä sekä saunot ja majoitut kansallispuiston sylissä.
Korkeasaari on kallioinen 22 hehtaarin kokoinen saari Kruunuvuorenselän pohjoisosassa. Saarella sijaitsee myös sen mukaan nimetty Korkeasaaren eläintarha.
Yhdessä viereisen Mustikkamaan ja muutamien pienempien saarten kanssa Korkeasaari muodostaa Mustikkamaa–Korkeasaari-nimisen kaupunginosan. Korkeasaaren vieressä sijaitsee Hylkysaari sekä pieni Palosaari. Korkeasaareen johtaa silta viereisestä Mustikkamaan saaresta, jonne on silta Kulosaaresta, sekä Isoisänsilta Kalasatamasta.
108 người dân địa phương đề xuất
Sở thú Helsinki
12 MustikkamaanpolkuKorkeasaari on kallioinen 22 hehtaarin kokoinen saari Kruunuvuorenselän pohjoisosassa. Saarella sijaitsee myös sen mukaan nimetty Korkeasaaren eläintarha.
Yhdessä viereisen Mustikkamaan ja muutamien pienempien saarten kanssa Korkeasaari muodostaa Mustikkamaa–Korkeasaari-nimisen kaupunginosan. Korkeasaaren vieressä sijaitsee Hylkysaari sekä pieni Palosaari. Korkeasaareen johtaa silta viereisestä Mustikkamaan saaresta, jonne on silta Kulosaaresta, sekä Isoisänsilta Kalasatamasta.
Linnanmäki on Suomen vanhin ja suosituin huvipuisto, joka sijaitsee Helsingin Alppilassa. Linnanmäellä on yli 40 huvipuistolaitetta, runsaasti erilaisia pelejä sekä ravintoloita ja kahviloita. Huvipuiston suosituin laite on puinen vuoristorata, joka on ilahduttanut huvittelijoita jo vuodesta 1951 alkaen.
Lasten Päivän Säätiö ylläpitää ja kehittää Linnanmäen Huvipuistoa kerätäkseen varoja lastensuojelutyölle. Vuosien saatossa olemme keränneet lastensuojelutyölle yhteensä noin 120 miljoonaa euroa. Huvittelemalla Linnanmäellä kaikki asiakkaat tukevat lastensuojelutyötä!
Lasten Päivän Säätiön perustivat kuusi lastensuojelujärjestöä: Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Parasta Lapsille ja Pelastakaa Lapset.
220 người dân địa phương đề xuất
Linnanmaki
1 TivolikujaLinnanmäki on Suomen vanhin ja suosituin huvipuisto, joka sijaitsee Helsingin Alppilassa. Linnanmäellä on yli 40 huvipuistolaitetta, runsaasti erilaisia pelejä sekä ravintoloita ja kahviloita. Huvipuiston suosituin laite on puinen vuoristorata, joka on ilahduttanut huvittelijoita jo vuodesta 1951 alkaen.
Lasten Päivän Säätiö ylläpitää ja kehittää Linnanmäen Huvipuistoa kerätäkseen varoja lastensuojelutyölle. Vuosien saatossa olemme keränneet lastensuojelutyölle yhteensä noin 120 miljoonaa euroa. Huvittelemalla Linnanmäellä kaikki asiakkaat tukevat lastensuojelutyötä!
Lasten Päivän Säätiön perustivat kuusi lastensuojelujärjestöä: Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto, Parasta Lapsille ja Pelastakaa Lapset.
Merimaailma Sea Life Helsinki on osa Merlin Entertainmentsin omistamaa Euroopan-laajuista Sea Life -ketjua, joka on maailman suurin yleisöakvaarioketju.
Suomen Merimaailma Sea Life -akvaariokeskus on Helsingin Alppilassa Linnanmäen huvipuiston yhteydessä. Keskuksen omistaa Merlin Entertainment Group. Helsingin Sea Life aloitti toimintansa vuonna 2002.[1]
Helsingin Merimaailma Sea Life koostuu noin 50 akvaariosta, joiden koot vaihtelevat noin sadasta litrasta suuren valtamerialtaan 250 000 litraan. Keskuksen tarkoituksena on esitellä maailman merten merieläimiä, tarjota kävijöille elämyksiä sekä jakaa tietoa merten suojelusta.
Mustekala Helsingin Sea Lifessa.
Sea Lifessa on sekä pysyvä kokoelma että vaihtuvia näyttelyitä. Pysyvä kokoelma jakautuu maantieteellisesti jaettuihin osioihin, joita ovat igapó-sademetsä, tropiikki koralliriuttoineen ja meriruohoniittyineen, valtameriallas sekä Itämeri ja Pohjanmeri ja Suomen makeat vedet. Lisäksi muutamilla merieläimillä on oma osastonsa: näitä ovat muun muassa meduusat ja merihevoset. Suurimmat altaat ovat seeprahain kotina toimiva valtameriallas sekä rauskujen ja turskien asuttama kylmän veden allas. Valtamerialtaan alitse kulkee kymmenmetrinen tunneli. Yksi uutuuksista on Elämysallasalue, joka avautui tammikuussa 2017.
Sea Life -keskukseen kuuluu myös vuosittain, tyypillisesti keväällä, vaihtuva näyttely. Vuoden 2016 vaihtuva näyttely oli nimeltään "Saksiniekat", jonka aikana esiteltiin erilaisia rapuja.[2] Näyttely oli Sea Lifessa vuoden 2016 loppuun saakka, jonka jälkeen näyttely vaihtui jälleen.[2]
Aikaisemmin näyttelyn teemana on ollut esimerkiksi "VAARA", ja se sisälsi myrkyllisiä merieläimiä lattapyrstökäärmeistä kivikalaan. Vuonna 2006–2007 tilapäisvieraina olivat mustekalat ja sitä aiemmin muun muassa piraijat, ravut ja merihevoset. Vaihtuvien näyttelyjen asukeista osa löytyy nyttemmin pysyvästä näyttelystä. Vuonna 2009 Sea Lifeen ei tullut uutta vaihtuvaa näyttelyä, vaan sen sijaan keskukseen rakennettiin uusi pysyvä osasto, joka esittelee muinaisia merieläimiä. Vuoden 2011 näyttelyssä oli rapuja ja vuoden 2012 näyttelyssä meduusoita.[1][3][4]
Yhteensä Merimaailma Sea Lifessa on yli sata eläinlajia ja lähemmäs kolmetuhatta yksilöä. Kalojen lisäksi mukana on muun muassa reevesinsuokilpikonnia ja mustaevähai.
43 người dân địa phương đề xuất
SEA LIFE Helsinki
10 TivolitieMerimaailma Sea Life Helsinki on osa Merlin Entertainmentsin omistamaa Euroopan-laajuista Sea Life -ketjua, joka on maailman suurin yleisöakvaarioketju.
Suomen Merimaailma Sea Life -akvaariokeskus on Helsingin Alppilassa Linnanmäen huvipuiston yhteydessä. Keskuksen omistaa Merlin Entertainment Group. Helsingin Sea Life aloitti toimintansa vuonna 2002.[1]
Helsingin Merimaailma Sea Life koostuu noin 50 akvaariosta, joiden koot vaihtelevat noin sadasta litrasta suuren valtamerialtaan 250 000 litraan. Keskuksen tarkoituksena on esitellä maailman merten merieläimiä, tarjota kävijöille elämyksiä sekä jakaa tietoa merten suojelusta.
Mustekala Helsingin Sea Lifessa.
Sea Lifessa on sekä pysyvä kokoelma että vaihtuvia näyttelyitä. Pysyvä kokoelma jakautuu maantieteellisesti jaettuihin osioihin, joita ovat igapó-sademetsä, tropiikki koralliriuttoineen ja meriruohoniittyineen, valtameriallas sekä Itämeri ja Pohjanmeri ja Suomen makeat vedet. Lisäksi muutamilla merieläimillä on oma osastonsa: näitä ovat muun muassa meduusat ja merihevoset. Suurimmat altaat ovat seeprahain kotina toimiva valtameriallas sekä rauskujen ja turskien asuttama kylmän veden allas. Valtamerialtaan alitse kulkee kymmenmetrinen tunneli. Yksi uutuuksista on Elämysallasalue, joka avautui tammikuussa 2017.
Sea Life -keskukseen kuuluu myös vuosittain, tyypillisesti keväällä, vaihtuva näyttely. Vuoden 2016 vaihtuva näyttely oli nimeltään "Saksiniekat", jonka aikana esiteltiin erilaisia rapuja.[2] Näyttely oli Sea Lifessa vuoden 2016 loppuun saakka, jonka jälkeen näyttely vaihtui jälleen.[2]
Aikaisemmin näyttelyn teemana on ollut esimerkiksi "VAARA", ja se sisälsi myrkyllisiä merieläimiä lattapyrstökäärmeistä kivikalaan. Vuonna 2006–2007 tilapäisvieraina olivat mustekalat ja sitä aiemmin muun muassa piraijat, ravut ja merihevoset. Vaihtuvien näyttelyjen asukeista osa löytyy nyttemmin pysyvästä näyttelystä. Vuonna 2009 Sea Lifeen ei tullut uutta vaihtuvaa näyttelyä, vaan sen sijaan keskukseen rakennettiin uusi pysyvä osasto, joka esittelee muinaisia merieläimiä. Vuoden 2011 näyttelyssä oli rapuja ja vuoden 2012 näyttelyssä meduusoita.[1][3][4]
Yhteensä Merimaailma Sea Lifessa on yli sata eläinlajia ja lähemmäs kolmetuhatta yksilöä. Kalojen lisäksi mukana on muun muassa reevesinsuokilpikonnia ja mustaevähai.
Unescon maailmanperintökohde Suomenlinna on kulttuuriaarre, jonka rakentaminen alkoi 1700-luvun puolivälissä Suomen kuuluessa Ruotsiin.
430 người dân địa phương đề xuất
Suomenlinna
Unescon maailmanperintökohde Suomenlinna on kulttuuriaarre, jonka rakentaminen alkoi 1700-luvun puolivälissä Suomen kuuluessa Ruotsiin.
Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Uuden asemakaavan pohjalta kaupunki alkoi laajeta eri suuntiin, myös Kruununhaan aiemmin laidunmaina olleeseen pohjoisosaan.
Pienporvarit, käsityöläiset ja pikkuvirkamiehet rakensivat kodeikseen vaatimattomia puutaloja karun Siltavuoren rinteille, silloisen Helsingin syrjäiselle pohjoislaidalle. Niistä ainoana on nykyaikaan säilynyt osoitteessa Kristianinkatu 12 sijaitseva talo. Se on kantakaupungin vanhin puinen asuinrakennus.
Talon rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta vuonna 1818 se on ollut jo paikoillaan. Talon huonejärjestys vastasi nykyistä, mutta ulkoseinät oli alun perin punamullattu ja talossa oli aumakatto. Kuistia ei ollut.
Tontilla on alusta asti ollut piharakennus, jota on käytetty eri aikoina saunana, leivintupana ja asuntona. Tontin perällä oli ulkorakennus, jossa sijaitsivat talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä ulkohuoneet. Tontilla oli myös kaivo.
Wörtinin jälkeen kiinteistöllä oli useita lyhytaikaisia omistajia, joista osa ei asunut talossa itse vaan vuokrasi sitä muille. Vuonna 1859 tontin rakennuksineen osti Alexander Wickholm. Hän toimi tuolloin ruiskumestarina ja vastasi muun muassa kaupungin palokalustosta ja nuohouksen valvonnasta. Wickholmin perheeseen kuuluivat Erika-vaimo sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vuonna 1863 perhe muutti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm pääsi. Kristianinkadun talot annettiin vuokralle.
Vuonna 1868 Wickholm suunnitteli talon laajentamista, mutta vain katon muuttaminen satulakatoksi ja ullakon avartaminen toteutuivat. Vuonna 1870 perhe muutti takaisin Kristianinkadulle. Siellä kaupunginvoudiksi edennyt Alexander Wickholm asui loppuikänsä vuoteen 1896 asti.
Wickholmin tytär Augusta Nevalainen peri tontin rakennuksineen. Hän kunnostutti puutalot, uusi tulisijoja ja muutti päärakennuksen avokuistin umpinaiseksi. Vuonna 1905 hän antoi purkaa talousrakennukset tontin perältä ja rakennutti niiden tilalle kolmikerroksisen kivitalon, jossa oli vuokra-asuntoja.
Augusta Nevalaisen kuoltua vuonna 1912 talo siirtyi hänen Martta-tyttärelleen, joka muutti myöhemmin sukunimensä Bröyeriksi. Pitkään ulkomailla ja muualla Helsingissä asunut tanssitaiteilija Martta Bröyer muutti takaisin taloon 1956. Vuonna 1974 hän myi kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaan kiinteistön Helsingin kaupungille.
Perusteellisen tutkimuksen ja restauroinnin jälkeen Helsingin kaupunginmuseo avasi puurakennukset Ruiskumestarin taloksi nimettynä museona vuonna 1980. Sittemmin taloja ja museota on korjattu ja uudistettu pari kertaa, viimeksi vuosina 2016–17.
Ruiskumestarin talo
12 KristianinkatuHelsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Uuden asemakaavan pohjalta kaupunki alkoi laajeta eri suuntiin, myös Kruununhaan aiemmin laidunmaina olleeseen pohjoisosaan.
Pienporvarit, käsityöläiset ja pikkuvirkamiehet rakensivat kodeikseen vaatimattomia puutaloja karun Siltavuoren rinteille, silloisen Helsingin syrjäiselle pohjoislaidalle. Niistä ainoana on nykyaikaan säilynyt osoitteessa Kristianinkatu 12 sijaitseva talo. Se on kantakaupungin vanhin puinen asuinrakennus.
Talon rakennutti merimiehen leski Christina Wörtin. Tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta vuonna 1818 se on ollut jo paikoillaan. Talon huonejärjestys vastasi nykyistä, mutta ulkoseinät oli alun perin punamullattu ja talossa oli aumakatto. Kuistia ei ollut.
Tontilla on alusta asti ollut piharakennus, jota on käytetty eri aikoina saunana, leivintupana ja asuntona. Tontin perällä oli ulkorakennus, jossa sijaitsivat talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä ulkohuoneet. Tontilla oli myös kaivo.
Wörtinin jälkeen kiinteistöllä oli useita lyhytaikaisia omistajia, joista osa ei asunut talossa itse vaan vuokrasi sitä muille. Vuonna 1859 tontin rakennuksineen osti Alexander Wickholm. Hän toimi tuolloin ruiskumestarina ja vastasi muun muassa kaupungin palokalustosta ja nuohouksen valvonnasta. Wickholmin perheeseen kuuluivat Erika-vaimo sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vuonna 1863 perhe muutti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm pääsi. Kristianinkadun talot annettiin vuokralle.
Vuonna 1868 Wickholm suunnitteli talon laajentamista, mutta vain katon muuttaminen satulakatoksi ja ullakon avartaminen toteutuivat. Vuonna 1870 perhe muutti takaisin Kristianinkadulle. Siellä kaupunginvoudiksi edennyt Alexander Wickholm asui loppuikänsä vuoteen 1896 asti.
Wickholmin tytär Augusta Nevalainen peri tontin rakennuksineen. Hän kunnostutti puutalot, uusi tulisijoja ja muutti päärakennuksen avokuistin umpinaiseksi. Vuonna 1905 hän antoi purkaa talousrakennukset tontin perältä ja rakennutti niiden tilalle kolmikerroksisen kivitalon, jossa oli vuokra-asuntoja.
Augusta Nevalaisen kuoltua vuonna 1912 talo siirtyi hänen Martta-tyttärelleen, joka muutti myöhemmin sukunimensä Bröyeriksi. Pitkään ulkomailla ja muualla Helsingissä asunut tanssitaiteilija Martta Bröyer muutti takaisin taloon 1956. Vuonna 1974 hän myi kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaan kiinteistön Helsingin kaupungille.
Perusteellisen tutkimuksen ja restauroinnin jälkeen Helsingin kaupunginmuseo avasi puurakennukset Ruiskumestarin taloksi nimettynä museona vuonna 1980. Sittemmin taloja ja museota on korjattu ja uudistettu pari kertaa, viimeksi vuosina 2016–17.
Haagan Alppiruusupuisto eli tuttavallisesti rodopuisto, on ainutlaatuinen helmi Helsingin puistojen kirjossa. Tänne kannattaa ehdottomasti viedä Helsinkiin tulevat vieraat kukinnan aikaan. Puisto on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu maailmassa.
Puisto on kaksiosainen. Eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Lehtensä pudottavat puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän, voimalinjan toiselle puolen.
Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Atsaleat aloittavat kukintansa ensin ja osa niistä kukkii vielä alppiruusujen jo lopetettua, juhannuksen jälkeen. Kukinta ei ole yhtä runsasta joka vuosi. Yleensä yltäkylläistä kukintaa seuraa vaatimattomampi vuosi. Männyt luovat katon pensaiden kukkaloistolle. Kukinta-aikaan tämä upea nähtävyys houkuttelee paikalle tuhansia helsinkiläisiä ja puutarhaentusiasteja.
Alppiruusualue
Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, jolloin paikalle tehtiin yhteistyössä rakennusviraston kanssa Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö (kaupunginpuutarhurina 1975–1995) oli hankkeen primus motoreita. Happamasta maasta pitävät alppiruusut istutettiin alkujaan luonnontilaiselle suolle. Alueelle rakennettiin myös käytäviä. Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki istuttivat alun perin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.
Missään muussa puistossa Helsingissä ei ole kukkien katselulavaa, mutta täällä on! Puiston eksoottista kukintaa voi ihailla kahdelta pensaiden yläpuolelle nousevalta lavalta, alppiruusupuiston puolella lava on eräänlainen katselukäytävä. Näin jo korkeiksi kasvaneiden pensaiden huikea kukkaloisto avautuu koko komeudessaan. Alueella kulkee myös pitkospuita. Puiston rakenteita korjattiin ja opastaulut uusittiin vuonna 2009. Opastaulut ovat suomen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi ja pitkospuukäytävät ovat esteettömiä.
Pitkäaikaisen havainnoinnin jälkeen on eri puolilla maata kasvavista alppiruusuristeymistä valittu kaupalliseen tuotantoon toistakymmentä suomalaista alppiruusulajiketta. Helsingin Alppiruusupuistosta tuotantoon päässeet lajikkeet ovat ’Haaga’, ’Helsinki University’, ’St. Michel’, ’P.M.A. Tigerstedt’, ’Axel Tigerstedt’, ’Pekka’, ’Eino’ ja ’Mauritz’. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin. Vanhimpien alppiruusujen havainnointi on jo lopetettu ja koealue toimii puistona.
Bongaa rodolajike
’Haaga’ on nimetty puiston kotikaupunginosan mukaan. Suosittu ’Haaga’ kasvaa 1,5–2 metrin korkuiseksi pyöreälatvuksiseksi pensaaksi. Vaaleanpunaisten kukkien nielussa on tummahkoja täpliä ja kukan keskiosa näyttää siksi voimakkaamman punaiselta.
’Pekka’ on nimetty Helsingin entisen kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. ’Pekka’ kasvaa lähes puumaiseksi, leveäksi pensaaksi, joten se soveltuu hyvin julkisiin kohteisiin tai suurille pihoille.
’P.M.A. Tigerstedt’ on nimetty alppiruusujalostusohjelman käynnistäjän, emeritusprofessori Peter Tigerstedtin mukaan. ’P.M.A. Tigerstedt’ kasvaa yli kaksimetriseksi ja on yleensä runsaskukkainen. Valkoisten kukkien nielussa on punaruskea pilkutus.
Atsalea-alue
Keväällä 1996 Alppiruusupuistoa laajennettiin pyörätien pohjoispuolelle, jonne istutettiin tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä suuri määrä alppiruusun sukuista puistoatsaleaa. Atsaleaistutukset saivat alkunsa vuonna 1986 käynnistyneestä atsalean jalostusohjelmasta.
Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa. Atsalea-alueella kasvaa noin 1500 puistoatsaleaa. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin, usein kesäkuun alkupäivinä yhtä aikaa ensimmäisenä kukintansa aloittavien keltakukkaisten atsaleoiden kanssa.
Puistoatsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin ikivihreät alppiruusut. Pensaat ovat siromman oloisia kuin alppiruusut. Kukat ovat keltaisia, punaoransseja, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Puistoatsaleat eivät myöskään ole yhtä vaateliaita kasvupaikkansa suhteen kuin alppiruusut. Kukkiakseen ne tarvitsevat alppiruusuja aurinkoisemman kasvupaikan.
Puistoatsaleoiden jalostuksen tavoitteena on ollut saada aikaan talvenkestäviä lajikkeita. Jalostusaineistosta havainnoidaan ilmastollisen kestävyyden lisäksi kasvutapaa, kokoa, kukintaa ja ruskaväritystä. Ensimmäiset kotimaiset puistoatsalealajikkeet tulivat markkinoille vuoden 2010 paikkeilla.
Keltainen on erityisen tavoiteltu alppiruusujen kukkien väriksi, mutta meiltä talvenkestävät lajikkeet ovat tähän asti puuttuneet. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin kesäkuussa. Suurikokoisten kukkien väri on vaalean- tai vihertävän keltainen.
Vuonna 2010 Alppiruusupuiston atsalea-alueella alkoi aivan uudenlaisen istutusalueen, metsäpuutarhan rakentaminen. Metsäpuutarhan pensaiksi on valittu mm. erilaisia hortensioita (Hortensia spp.), atsaleoita ja muita kukkivia varjopensaita.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi alppiruusujen sukuun kuuluvaa lajia. Lapinalppiruusu (R. lapponicum) on harvinainen tunturikasvi. Suopursu (Rhododendron tomentosum) on vahvasti tuoksuva varpu, joka viihtyy soilla ja rämeillä. Se kukkii luontaisena Alppiruusupuiston reuna-alueilla ja kiinnostaa varsinkin ulkomaisia alppiruusujen harrastajia. Suopursu menestyy hyvin puutarhakasvinakin. Sitä on muinoin käytetty varpuna, jolla on karkotettu luteet nurkista, pidetty liinavaatekaapissa hyvä tuoksu. Nippu suopursua kaulalla auttoi pysymään hereillä kirkonmenoissa.
Mikä on rodo ja mikä atsalea?
Suomessa puhutaan yleisesti vain alppiruususta, kun tarkoitetaan siniviolettikukkaista, ikivihreää, puistoalppiruusua, Rhododendron catawbiensea tai sen muutamaa puna- tai valkokukkaista lajiketta. Harvat muistavat, että alppiruusu on kokonaisen kasvisuvun nimi. Alppiruusuja ovat puistoalppiruusun lisäksi lehtensä pudottavat puistoatsaleat ja joulun aikaan kukkakaupoissa myytävät ruukkuatsaleat. Näiden lisäksi sukuun kuuluu lähes 900 lajia. Jalostustyön tuloksena on lisäksi olemassa lähes 5000 rekisteröityä pensasmaista alppiruusulajiketta.
Alppiruusujen merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat.
Koska suurin osa alppiruusuista on kotoisin runsassateisilta vuoristoseuduilta, ja ne tarvitsevat runsaasti vettä menestyäkseen. Alppiruusut viihtyvät happamilla, eloperäisillä ja kuohkeilla kasvupaikoilla. Juuristo on hyvin pinnassa, ja se on hienorakenteinen ja pienialainen. Näin ollen juuristo vaurioituu helposti.
Alppiruusu on mykorritsakasvi eli sillä on sienijuuri. Alppiruusun kanssa elävä symbioottinen sieni huolehtii paljolti kasvien ravinnonsaannista, erityisesti fosforista. Sienijuuret parantavat isäntäkasviensa kuivuudensietoa ja antavat vastustuskykyä tauteja vastaan. Lannoita niukasti! Voimakas kemiallinen lannoitus haittaa sienijuuren toimintaa ja voi pitkän päälle olla haitallista kasvustolle. Alppiruusujen lannoitukseen tulee käyttää vain kloorivapaata lannoitetta.
Juuriston kuivumista ja kuumenemista suojaa metsän aluskasvillisuus. Aluskasvillisuus ei kuitenkaan saa olla liian voimakas- ja tiivisjuuristoista, jottei se kilpaile alppiruusun juurien kanssa.
Alppiruusut tarvitsevat yleensä suojapuuston suojaamaan lehdistöä kuivattavalta auringonpaisteelta ja tuulelta. Suojapuuston tulee olla syväjuurista, jotta se ei kilpaile alppiruusujen kanssa. Liika varjostus on kuitenkin haitaksi. Ns. ”vaeltava varjo” lienee ihanteellinen.
Alppiruusujen oksat ovat hauraita, joten ne katkeavat herkästi. Alppiruusut kestävät leikkausta yllättävän hyvin. Niiden rungoissa on uinuvia silmuja, jotka saattavat lähteä kasvamaan, kun kasvia leikataan. Ne saattavat myös muodostaa uusia versoja tyveltä.
Alppiruusut voivat kasvattaa siementaimia: Haagan alppiruusupuiston siementaimien kukinta voi olla minkä värinen tahansa. Myös kasvutapa vaihtelee. Alle 0,5 metrin korkuisia siementaimia voidaan siirtää lepoaikana juuripaakullisina. Kukka-aiheet muodostuvat loppukesän ja varhaissyksyn aikana.
Atsaleat – Rhododendron japonicum, viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla kuin ikivihannat alppiruusut. Aurinkoisilla paikoilla niille muodostuu myös parempi ruska ja kukinta.
11 người dân địa phương đề xuất
Công viên Rhododendron Haaga
37 LaajasuontieHaagan Alppiruusupuisto eli tuttavallisesti rodopuisto, on ainutlaatuinen helmi Helsingin puistojen kirjossa. Tänne kannattaa ehdottomasti viedä Helsinkiin tulevat vieraat kukinnan aikaan. Puisto on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu maailmassa.
Puisto on kaksiosainen. Eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Lehtensä pudottavat puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän, voimalinjan toiselle puolen.
Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Atsaleat aloittavat kukintansa ensin ja osa niistä kukkii vielä alppiruusujen jo lopetettua, juhannuksen jälkeen. Kukinta ei ole yhtä runsasta joka vuosi. Yleensä yltäkylläistä kukintaa seuraa vaatimattomampi vuosi. Männyt luovat katon pensaiden kukkaloistolle. Kukinta-aikaan tämä upea nähtävyys houkuttelee paikalle tuhansia helsinkiläisiä ja puutarhaentusiasteja.
Alppiruusualue
Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, jolloin paikalle tehtiin yhteistyössä rakennusviraston kanssa Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö (kaupunginpuutarhurina 1975–1995) oli hankkeen primus motoreita. Happamasta maasta pitävät alppiruusut istutettiin alkujaan luonnontilaiselle suolle. Alueelle rakennettiin myös käytäviä. Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki istuttivat alun perin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.
Missään muussa puistossa Helsingissä ei ole kukkien katselulavaa, mutta täällä on! Puiston eksoottista kukintaa voi ihailla kahdelta pensaiden yläpuolelle nousevalta lavalta, alppiruusupuiston puolella lava on eräänlainen katselukäytävä. Näin jo korkeiksi kasvaneiden pensaiden huikea kukkaloisto avautuu koko komeudessaan. Alueella kulkee myös pitkospuita. Puiston rakenteita korjattiin ja opastaulut uusittiin vuonna 2009. Opastaulut ovat suomen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi ja pitkospuukäytävät ovat esteettömiä.
Pitkäaikaisen havainnoinnin jälkeen on eri puolilla maata kasvavista alppiruusuristeymistä valittu kaupalliseen tuotantoon toistakymmentä suomalaista alppiruusulajiketta. Helsingin Alppiruusupuistosta tuotantoon päässeet lajikkeet ovat ’Haaga’, ’Helsinki University’, ’St. Michel’, ’P.M.A. Tigerstedt’, ’Axel Tigerstedt’, ’Pekka’, ’Eino’ ja ’Mauritz’. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin. Vanhimpien alppiruusujen havainnointi on jo lopetettu ja koealue toimii puistona.
Bongaa rodolajike
’Haaga’ on nimetty puiston kotikaupunginosan mukaan. Suosittu ’Haaga’ kasvaa 1,5–2 metrin korkuiseksi pyöreälatvuksiseksi pensaaksi. Vaaleanpunaisten kukkien nielussa on tummahkoja täpliä ja kukan keskiosa näyttää siksi voimakkaamman punaiselta.
’Pekka’ on nimetty Helsingin entisen kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. ’Pekka’ kasvaa lähes puumaiseksi, leveäksi pensaaksi, joten se soveltuu hyvin julkisiin kohteisiin tai suurille pihoille.
’P.M.A. Tigerstedt’ on nimetty alppiruusujalostusohjelman käynnistäjän, emeritusprofessori Peter Tigerstedtin mukaan. ’P.M.A. Tigerstedt’ kasvaa yli kaksimetriseksi ja on yleensä runsaskukkainen. Valkoisten kukkien nielussa on punaruskea pilkutus.
Atsalea-alue
Keväällä 1996 Alppiruusupuistoa laajennettiin pyörätien pohjoispuolelle, jonne istutettiin tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä suuri määrä alppiruusun sukuista puistoatsaleaa. Atsaleaistutukset saivat alkunsa vuonna 1986 käynnistyneestä atsalean jalostusohjelmasta.
Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa. Atsalea-alueella kasvaa noin 1500 puistoatsaleaa. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin, usein kesäkuun alkupäivinä yhtä aikaa ensimmäisenä kukintansa aloittavien keltakukkaisten atsaleoiden kanssa.
Puistoatsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin ikivihreät alppiruusut. Pensaat ovat siromman oloisia kuin alppiruusut. Kukat ovat keltaisia, punaoransseja, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Puistoatsaleat eivät myöskään ole yhtä vaateliaita kasvupaikkansa suhteen kuin alppiruusut. Kukkiakseen ne tarvitsevat alppiruusuja aurinkoisemman kasvupaikan.
Puistoatsaleoiden jalostuksen tavoitteena on ollut saada aikaan talvenkestäviä lajikkeita. Jalostusaineistosta havainnoidaan ilmastollisen kestävyyden lisäksi kasvutapaa, kokoa, kukintaa ja ruskaväritystä. Ensimmäiset kotimaiset puistoatsalealajikkeet tulivat markkinoille vuoden 2010 paikkeilla.
Keltainen on erityisen tavoiteltu alppiruusujen kukkien väriksi, mutta meiltä talvenkestävät lajikkeet ovat tähän asti puuttuneet. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin kesäkuussa. Suurikokoisten kukkien väri on vaalean- tai vihertävän keltainen.
Vuonna 2010 Alppiruusupuiston atsalea-alueella alkoi aivan uudenlaisen istutusalueen, metsäpuutarhan rakentaminen. Metsäpuutarhan pensaiksi on valittu mm. erilaisia hortensioita (Hortensia spp.), atsaleoita ja muita kukkivia varjopensaita.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi alppiruusujen sukuun kuuluvaa lajia. Lapinalppiruusu (R. lapponicum) on harvinainen tunturikasvi. Suopursu (Rhododendron tomentosum) on vahvasti tuoksuva varpu, joka viihtyy soilla ja rämeillä. Se kukkii luontaisena Alppiruusupuiston reuna-alueilla ja kiinnostaa varsinkin ulkomaisia alppiruusujen harrastajia. Suopursu menestyy hyvin puutarhakasvinakin. Sitä on muinoin käytetty varpuna, jolla on karkotettu luteet nurkista, pidetty liinavaatekaapissa hyvä tuoksu. Nippu suopursua kaulalla auttoi pysymään hereillä kirkonmenoissa.
Mikä on rodo ja mikä atsalea?
Suomessa puhutaan yleisesti vain alppiruususta, kun tarkoitetaan siniviolettikukkaista, ikivihreää, puistoalppiruusua, Rhododendron catawbiensea tai sen muutamaa puna- tai valkokukkaista lajiketta. Harvat muistavat, että alppiruusu on kokonaisen kasvisuvun nimi. Alppiruusuja ovat puistoalppiruusun lisäksi lehtensä pudottavat puistoatsaleat ja joulun aikaan kukkakaupoissa myytävät ruukkuatsaleat. Näiden lisäksi sukuun kuuluu lähes 900 lajia. Jalostustyön tuloksena on lisäksi olemassa lähes 5000 rekisteröityä pensasmaista alppiruusulajiketta.
Alppiruusujen merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat.
Koska suurin osa alppiruusuista on kotoisin runsassateisilta vuoristoseuduilta, ja ne tarvitsevat runsaasti vettä menestyäkseen. Alppiruusut viihtyvät happamilla, eloperäisillä ja kuohkeilla kasvupaikoilla. Juuristo on hyvin pinnassa, ja se on hienorakenteinen ja pienialainen. Näin ollen juuristo vaurioituu helposti.
Alppiruusu on mykorritsakasvi eli sillä on sienijuuri. Alppiruusun kanssa elävä symbioottinen sieni huolehtii paljolti kasvien ravinnonsaannista, erityisesti fosforista. Sienijuuret parantavat isäntäkasviensa kuivuudensietoa ja antavat vastustuskykyä tauteja vastaan. Lannoita niukasti! Voimakas kemiallinen lannoitus haittaa sienijuuren toimintaa ja voi pitkän päälle olla haitallista kasvustolle. Alppiruusujen lannoitukseen tulee käyttää vain kloorivapaata lannoitetta.
Juuriston kuivumista ja kuumenemista suojaa metsän aluskasvillisuus. Aluskasvillisuus ei kuitenkaan saa olla liian voimakas- ja tiivisjuuristoista, jottei se kilpaile alppiruusun juurien kanssa.
Alppiruusut tarvitsevat yleensä suojapuuston suojaamaan lehdistöä kuivattavalta auringonpaisteelta ja tuulelta. Suojapuuston tulee olla syväjuurista, jotta se ei kilpaile alppiruusujen kanssa. Liika varjostus on kuitenkin haitaksi. Ns. ”vaeltava varjo” lienee ihanteellinen.
Alppiruusujen oksat ovat hauraita, joten ne katkeavat herkästi. Alppiruusut kestävät leikkausta yllättävän hyvin. Niiden rungoissa on uinuvia silmuja, jotka saattavat lähteä kasvamaan, kun kasvia leikataan. Ne saattavat myös muodostaa uusia versoja tyveltä.
Alppiruusut voivat kasvattaa siementaimia: Haagan alppiruusupuiston siementaimien kukinta voi olla minkä värinen tahansa. Myös kasvutapa vaihtelee. Alle 0,5 metrin korkuisia siementaimia voidaan siirtää lepoaikana juuripaakullisina. Kukka-aiheet muodostuvat loppukesän ja varhaissyksyn aikana.
Atsaleat – Rhododendron japonicum, viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla kuin ikivihannat alppiruusut. Aurinkoisilla paikoilla niille muodostuu myös parempi ruska ja kukinta.
Vallisaari tarjoaa niin monivaiheista historiaa kuin kasvi- ja eläinkunnan väriloistoakin – Vallisaaressa on kosolti löydettävää ja ennennäkemätöntä kauneutta!
Upeiden maisemien ja vehreän luontonsa lisäksi Vallisaari tarjoaa kiinnostavia tarinoita menneiltä vuosisadoilta ja -kymmeniltä; Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen ajalta.
Astu siis lauttaan ja käy tutustumaan!
39 người dân địa phương đề xuất
Vallisaari
Vallisaari tarjoaa niin monivaiheista historiaa kuin kasvi- ja eläinkunnan väriloistoakin – Vallisaaressa on kosolti löydettävää ja ennennäkemätöntä kauneutta!
Upeiden maisemien ja vehreän luontonsa lisäksi Vallisaari tarjoaa kiinnostavia tarinoita menneiltä vuosisadoilta ja -kymmeniltä; Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen ajalta.
Astu siis lauttaan ja käy tutustumaan!
Naapurustot
Kivistön keskustasta on kehittymässä kaupunkimainen, värikäs ja vilkas kohtaamispaikka, jonne saapuu juna-aseman ja bussiterminaalin kautta väkeä kauempaakin.
Kivistön keskustaan on suunnitteilla kaupunkikeskus, jossa toimii päivittäistavarakauppoja sekä monipuolisesti kunnan tarjoamia palveluja, kuten kirjasto, nuorisotila, kulttuurikeskus, terveysasema ja avoin päiväkoti. Katugalleria lisää alueen viihtyisyyttä - minkä tahansa kulman takaa voi paljastua taideteos. Alueesta kasvaa kotikaupunki yli 30 000 ihmiselle.
Keimolan entinen moottoristadion on herännyt uudestaan eloon Keimolanmäen asuinalueena. Osa entisistä moottoristadionin ajoreiteistä on muuttunut kaduiksi. Entisen moottoriradan muoto on havaittavissa selvästi katujen linjauksissa. Katujen ja aukioiden nimistö heijastaa alueen historiaa: Ajolenkki on ollut moottoriradan osa, Lincolninaukio kertoo radan perustajasta ja Ruutulipunkuja viittaa kilpa-ajojen maaliin.
Kivistön keskustaan kuuluva Keimolanmäen asuntoalue sijoittuu valtatie 3:n länsipuolelle Petikon laajojen virkistysalueiden reunaan. Aivan asuinalueen vieressä on Natura-kohde, noin 7 000 vuotta vanha Isosuon keidassuo ja suon länsipuolella sijaitsee 36-reikäinen Keimolan Golf.
Kivistön keskustan alueella (Keimolanmäkeä lukuun ottamatta) on käytössä putkijätejärjestelmä. Se on hygieeninen, helppokäyttöinen sekä turvallinen käyttäjille ja sen työntekijöille. Jätteiden putkikeräysjärjestelmä alentaa energiakustannuksia ja sen ympäristövaikutukset ovat pienemmät verrattuna perinteiseen jätteen keräykseen. Jäteautojen melut pakokaasuineen loistavat poissaolollaan.
Kivistö
Kivistön keskustasta on kehittymässä kaupunkimainen, värikäs ja vilkas kohtaamispaikka, jonne saapuu juna-aseman ja bussiterminaalin kautta väkeä kauempaakin.
Kivistön keskustaan on suunnitteilla kaupunkikeskus, jossa toimii päivittäistavarakauppoja sekä monipuolisesti kunnan tarjoamia palveluja, kuten kirjasto, nuorisotila, kulttuurikeskus, terveysasema ja avoin päiväkoti. Katugalleria lisää alueen viihtyisyyttä - minkä tahansa kulman takaa voi paljastua taideteos. Alueesta kasvaa kotikaupunki yli 30 000 ihmiselle.
Keimolan entinen moottoristadion on herännyt uudestaan eloon Keimolanmäen asuinalueena. Osa entisistä moottoristadionin ajoreiteistä on muuttunut kaduiksi. Entisen moottoriradan muoto on havaittavissa selvästi katujen linjauksissa. Katujen ja aukioiden nimistö heijastaa alueen historiaa: Ajolenkki on ollut moottoriradan osa, Lincolninaukio kertoo radan perustajasta ja Ruutulipunkuja viittaa kilpa-ajojen maaliin.
Kivistön keskustaan kuuluva Keimolanmäen asuntoalue sijoittuu valtatie 3:n länsipuolelle Petikon laajojen virkistysalueiden reunaan. Aivan asuinalueen vieressä on Natura-kohde, noin 7 000 vuotta vanha Isosuon keidassuo ja suon länsipuolella sijaitsee 36-reikäinen Keimolan Golf.
Kivistön keskustan alueella (Keimolanmäkeä lukuun ottamatta) on käytössä putkijätejärjestelmä. Se on hygieeninen, helppokäyttöinen sekä turvallinen käyttäjille ja sen työntekijöille. Jätteiden putkikeräysjärjestelmä alentaa energiakustannuksia ja sen ympäristövaikutukset ovat pienemmät verrattuna perinteiseen jätteen keräykseen. Jäteautojen melut pakokaasuineen loistavat poissaolollaan.
Ravintolatarjonta
Ravintola Hausman on iloinen saksalais-italialainen korttelikuppila, joka sijaitsee Helsingin sydämessä.
28 người dân địa phương đề xuất
Ravintola Manala
2 DagmarinkatuRavintola Hausman on iloinen saksalais-italialainen korttelikuppila, joka sijaitsee Helsingin sydämessä.
Mieletön tunnelma suoraan Italiasta
Olemme alusta saakka halunneet olla uskollisia Italialaiselle kulttuurille, joten jokainen pienikin yksityiskohta hehkuu Italiaa. Viinit olemme valinneet parhailta tiloilta ja viinilistamme on suunniteltu aina eri vuodenaikoihin sopivaksi. Jos olet ikinä käynyt Italiassa, niin meidän maut tuovat sinulle muistoja mieleen. Lisäksi haluamme, että jokainen asiakkaamme tietää kotiin lähtiessään vähän enemmän viineistä ja miksi ne maistuu niin ihanalta juuri tiettyjen herkkujen kanssa. Tervetuloa, Benvenuto!
Bricco Kalevankatu 4
4 KalevankatuMieletön tunnelma suoraan Italiasta
Olemme alusta saakka halunneet olla uskollisia Italialaiselle kulttuurille, joten jokainen pienikin yksityiskohta hehkuu Italiaa. Viinit olemme valinneet parhailta tiloilta ja viinilistamme on suunniteltu aina eri vuodenaikoihin sopivaksi. Jos olet ikinä käynyt Italiassa, niin meidän maut tuovat sinulle muistoja mieleen. Lisäksi haluamme, että jokainen asiakkaamme tietää kotiin lähtiessään vähän enemmän viineistä ja miksi ne maistuu niin ihanalta juuri tiettyjen herkkujen kanssa. Tervetuloa, Benvenuto!
"Kaupungin parhaat lihapullat, paras pyttipannu ja parhaat silakat tarjoilee monien mielestä yhä ravintola Kolme Kruunua. Ravintolassa leijuu vielä ravintoloitsija Irja Örnin henki. Irja Örn (1910-1992) hoiti tässä tilassa miehensä kanssa Liisanbaaria parikymmentä vuotta kunnes he 1952 sisustivat tilan uudelleen ja ristivät sen Kolmeksi Kruunuksi.
37 người dân địa phương đề xuất
Ravintola Kolme Kruunua
5 Liisankatu"Kaupungin parhaat lihapullat, paras pyttipannu ja parhaat silakat tarjoilee monien mielestä yhä ravintola Kolme Kruunua. Ravintolassa leijuu vielä ravintoloitsija Irja Örnin henki. Irja Örn (1910-1992) hoiti tässä tilassa miehensä kanssa Liisanbaaria parikymmentä vuotta kunnes he 1952 sisustivat tilan uudelleen ja ristivät sen Kolmeksi Kruunuksi.
Olemme luotsanneet Helsingin bistrobuumia vuodesta 2005 alkaen ja tunnemme hyvän bistron ainekset. Siispä luotamme upeisiin raaka-aineisiin ja pieteetillä tekemiseen.
Ruokamme on sitä mitä itse haluamme syödä - puhdasta, hitusen oivaltavaa ja aina herkullista. Viinivalikoimassamme on sekä klassisia viinejä että naturalviinejä. Suosimme aina sosiaalisesti sekä ekologisesti kestäviä tuottajia.
Kuurna on koko tiimillemme kuin toinen koti - toivotamme jokaisen lämpimästi tervetulleeksi meille viettämään iltaa ja viihtymään.
38 người dân địa phương đề xuất
Kuurna
6 MeritullinkatuOlemme luotsanneet Helsingin bistrobuumia vuodesta 2005 alkaen ja tunnemme hyvän bistron ainekset. Siispä luotamme upeisiin raaka-aineisiin ja pieteetillä tekemiseen.
Ruokamme on sitä mitä itse haluamme syödä - puhdasta, hitusen oivaltavaa ja aina herkullista. Viinivalikoimassamme on sekä klassisia viinejä että naturalviinejä. Suosimme aina sosiaalisesti sekä ekologisesti kestäviä tuottajia.
Kuurna on koko tiimillemme kuin toinen koti - toivotamme jokaisen lämpimästi tervetulleeksi meille viettämään iltaa ja viihtymään.
Ihminen, ruoka ja luolat ovat aina kuuluneet yhteen. Me vain toimme luolan Helsingin keskustaan ja teimme siellä syömisestä viihtyisää.
38 người dân địa phương đề xuất
Kuurna
6 MeritullinkatuIhminen, ruoka ja luolat ovat aina kuuluneet yhteen. Me vain toimme luolan Helsingin keskustaan ja teimme siellä syömisestä viihtyisää.
Lời khuyên du lịch trong thành phố
Cách đi lại
Tietoa HSL alueen lipuista
https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat